Pikavisiitti Tampereelle
Apina (veljeni) kieltäytyi viimehetkellä ihanasta viikonloppuretkestä Tampereelle. Niinpä lähdin yksin matkaan junalla. Juna on mielestäni ehdottomasti miellyttävin tapa matkustaa. Junassa sattuu aina kaikkea kivaa ja muistamisen arvoista. Tällä kertaa takanani istui mukava pappismies, joka oli matkalla Joensuuhun. Hän rupatteli koko matkan viereisen penkin naisen kanssa ja siihen rauhalliseen puheensolinaan minä nukahdin. En yleensä nuku junassa, olen kai liian skeptinen siihen, mutta tämä oli mukava poikkeus.
Matka sujui siis hyvin nukkuessa ja pian oltiinkin perillä. Kiertelin kaikki vakkari paikat: Aurinko, Carlings, Vero Moda, Cybershop, Indiska, Suomalainen, jne.
Nyt voi ihquttaa. ;3 Tampere on todella kaunis kaupunki ja tulevaisuudessa olisi hienoa päästä sinne asumaan. Vanha teollisuuskaupunki uhkuu edelleen ajan pakinoimaa komeutta. Romanttinen, mutta nuorekas. Kaupunki on juuri sopivan kokoinen ja täynnä ihania pikkuputiikkeja, edelleen suht lähellä hesaa.
Kun kunto alkoi pettää ja veto loppua, oli aika siirtyä rakkaan tätini (nimike: Kulta) luokse asustelemaan. Oli kiva ilta, kun oltiin kuudestaan: minä, Mumme, Kulta, Lancelot, serkku ja serkun tyttöystävä. Juteltiin kännyköistä ja katseltiin elokuvia.
Tädilläni on ehkä maailman kaunein koti. Paljon valkoista, kultaista ja kaikkea antiikkista. Lisäksi hänellä on taito löytää kaikki maailman kauneimmat kukkaset. Nerokas nainen kerrassaan. Lopuksi ihailtiin perinteistä auringonlaskua. =)
Tykkään enemmän auringonlaskuista, mutta siitä jutellaan toiste.
Sunnuntaina matka vei kohti kotia ja kävin kaverini kanssa katsomassa pitkään sekä hartaudella odottamaani elokuvaa: Piin Elämä (Life Of Pi) perustuen Yann Martelin romaaniin
Jos ette katso, lukekaa! Jos ette lue, kattokaa! Oli hyvä. 9/10 Bengalintiikeristä, vaikka tämä oli osin osin animoitu. =^.^=
P.S. Ensi kerralla kun käyn, näytän teille suosikki kahvilani top.3 Tampereelta.
