12. tammikuuta 2013

Parturiin >=(

Parturiin... vai ei sittenkään?

Esine, joka tulisi mielestäni löytyä jokaisesta taloudesta on:
Parturisakset

Tätini lahjoitti minulle aikoinaan omat laadukkaat parturisakset. Ollessani pieni, niitä käytettiin enimmäkseen (hyvin hyvin tyylikkäiden) etuhiusteni lyhentämiseen. Kun aloin kasvattaa hiuksiani sakset oikeastaan unohtuivat kokonaan ja jäivät pölyttymään nurkkaan. Kolme vuotta sitten koitti kuitenkin kohtalokas päivä, kun hiukseni alkoivat vakavasti tarvita hieman harvennusta.

Niinpä tietämättömänä ja kokemattomana menin varaamaan itselleni ajan parturiin. Parturinani oli nuori ja mukava nainen. Juuri sellainen ihanne parturi, joka ymmärtäisi nuoria ja meidän vaihtelevia trendejämme. Ohjeeni olivat selvät. 
"Ota pois vähän huonoja latvoja, että ne kasvaa taas paremmin. Joku kymmenen senttiä."
Hiukseni ovat aina olleet suurin ylpeyden aiheeni ja ne olivat niiiin ihanat:
(Valitan järkyttävää ilmettäni, mutta tässä tukka näkyy koko komeudessaan. =3 Kuva on satunnaiselta kuvauskeikalta)

Parturi hoiti työnsä ja kysyi lopuksi, voisiko hän "hieman" kihartaa hiuksiani, sillä ne näyttäisivät "todella upeilta" niin. Yritin hieman pistää vastaan, mutta paikalla oli muitakin partureita ja kysymys muuttui vaatikukseksi. Eli suostuin... se oli elämäni pahin virhe. 
Are you fu**ing kidding me!?
Oikeesti!
Mittasin lattialta muutamia hiuksia ja ne oli melkein 30cm pitkiä. Minkäs siinä sitten teet, kuin olet ja kidut. Parturini vastasi poliittisesti: Ne on musta nyt paljon paremman näköset. Laskeskelin, että jos ihmisen hiukset kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa, niin toi "ihastuttava neiti" hävitti elämästäni juuri 30kk eli 2 vuotta ja 6 kuukautta. 

Tästä traumatisoituneena olen leikannut omat hiukseni kotona. Olkoon tämä siis varoittava esimerkki kaikille.

P.S. Olen vakaasti päättänyt hankkia nuo unelmahiukset takaisin ja kevääseen mennessä aletaan olla jo lähellä päämäärää. Lisäilen pian tuoreempia kuvia.